Luottamus, yksinäisyys ja osallisuus ikääntyneiden arjessa -työpaja 18.9 kokosi osallistujia pohtimaan, miten ikääntyneiden hyvinvointia voidaan vahvistaa arjen pienillä teoilla ja yhteisöllisyyttä lisäämällä. Työpajan keskusteluissa korostuivat kohtaamisten merkitys, luottamuksen rakentaminen sekä ikääntyneiden osallisuuden vahvistaminen.
Työpajassa todettiin, että joukkoon kuulumisen tunne syntyy ennen kaikkea siitä, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi. Tervetulotoivotus, katsekontakti, aito kiinnostus ja ystävällinen vastaanotto tekevät tavallisesta paikasta sellaisen, johon haluaa palata. Turvallinen ilmapiiri, esteettömyys, tasavertaisuus sekä ryhmien vetäjien aktiivinen rooli nähtiin tärkeinä tekijöinä yhteisöllisyyden rakentamisessa.
Luottamuksen perustana pidettiin pieniä arkisia tekoja. Osallistujien mukaan luottamusta vahvistavat esimerkiksi tervehtiminen, hymy, kuunteleminen, oman nimen käyttäminen sekä se, että sovituista asioista pidetään kiinni. Erityisen tärkeänä nähtiin kiireetön läsnäolo ja mahdollisuus ilmaista omia mielipiteitä turvallisessa ympäristössä.
Keskusteluissa nousi esiin myös yksinäisyyden monimuotoisuus. Osallistujat korostivat, että merkityksellinen tekeminen, tunne tarpeellisuudesta ja mahdollisuus osallistua yhteiseen toimintaan ovat keskeisiä keinoja ehkäistä yksinäisyyttä. Huolta herättivät palveluiden saatavuus, turvattomuuden tunne sekä se, miten yksinäisiä ja syrjäytymisvaarassa olevia ikääntyneitä voidaan tavoittaa ajoissa.
Työpajan alustuksena kuultiin professori emerita Marja Jylhän puheenvuoro ikääntymisestä, yksinäisyydestä ja osallisuudesta. Hänen mukaansa kokemus tarpeellisuudesta, yhteisöllisyydestä ja luottamuksesta ympäröivään yhteiskuntaan vaikuttavat merkittävästi ikääntyneiden hyvinvointiin. Jylhä muistutti, että jatkuva yksinäisyyden kokemus ikääntyneillä on suhteellisen harvinaista tutkimusten mukaan. Yksinäisyyden kokemusten ei tarvitse pimentää koko ihmisen mielenmaisemaa. Ajoittainen yksinäisyyden tunne kuuluu elämään ja elämänlaatuaan voi parantaa, vaikka yksinäisyyden tunne ei kokonaan poistuisikaan. Hän korosti myös pienten kohtaamisten, vapaaehtoistoiminnan ja ikäihmisten oman toimijuuden merkitystä yksinäisyyden lievittämisessä.
Työpajan lopuksi osallistujat pohtivat omia arjen tekojaan maailman muuttamiseksi hieman lämpimämmäksi. Esille nousivat hymyileminen, keskustelun aloittaminen tuttujen ja uusien ihmisten kanssa, toisten huomioiminen sekä hyvien asioiden sanoittaminen. Yhteinen viesti oli selkeä: luottamus, osallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne rakentuvat usein hyvin pienistä, mutta merkityksellisistä kohtaamisista.